Näytönohjain ja näyttö
Näytönohjain (Graphics Card, Display Card) on kortti, joka
piirtää näytölle kuvan. Näytön tarkkuus, värien määrä ja
virkistystaajuus ovat näytönohjaimen määrittelemiä säätöjä.
Erilaisilla näytönohjaimilla on paljon eroja niin
ominaisuuksiltaan kuin nopeudeltaan. Näytönohjain voi olla
rakennettu emolevyn sisää n
tai niitä voidaan käyttää erillisenä laajennuskorttina.
Intergoituna näytönohjain on heikkotehoinen ja sitä ei voi
käyttää erilaisissa näytön tehoa vaativissa sovelluksissa
kuten peleissä ja 3D-grafiikan tuottamisessa.
Näytönohjaimen osat
Grafiikkaprosesssori
Näytönohjaimen grafiikkaprosessori (Graphic Processor,
Chipset) tarkoitus on tehdä tehtäviä jotka liittyvät kuvan
tuottamiseen. Se huolehtii kuvan muuttumisesta ja sen
pitämisestä näytöllä. Tämä on myös tärkeä osa liikkuvan
kuvan luomiseen ja siitä riippuu grafiikan piirtämisnopeus.
Siksi prosessoritehoa tarvitaan esimerkiksi peleissä ja
3D-grafiikassa.
Näyttömuisti
Näytönohjaimen muistille (Video Memory, Frame Buffer)
tallenetaan näytölle piirretty kuva virkistystaajuuden
tahdissa. Lisäksi muistissa sälytetään näytön
puskurointitietoja. Muistin määrä vaihtelee 128 megabitistä
4 gigabittiin. Näytönohjaimia markkinoidaan usein
näytönmuistin suuruudella ja yleisesti otaksutaan suuremman
muistin sisältääviä ohjaimia nopeammaksi. Nopeuteen
vaikuttavat kuitenkin useat piirteet. Muistin koko kuitenkin
määrittelee esimerkiksi kuinka suurella tarkkuudella ja
kuvanäytöllä voidaan kuvaa esittää.
Väyläliitin
Näytönohjain kiinnitetään emolevyyn siten, että
ulostuloliittimet ovat koneen takaosassa ja väyläliitin
tulee emolevyyn kiinni. Nykyään näytönohjaimet ovat PCI
Express-väylään liitettäviä kortteja. Vanhempia
AGP-väyläisiä näytönohjaimia on kuitenkin vielä käytössä
vanhemmissa koneissa.
Ulostuloliitännät
Näytönohjaimessa on yksi tai useampi liitäntä
näyttöä varten. VGA ja SVGA-näytönohjainten liittimenä on
15-pinninen D-liitin. Tämä toimii analogisilla signaaleilla.
Digitaalinen DVI-liitin on tarkoitettu uudempia näyttöjä
varten. Se löytyy useista LCD-, plasma- ja
teräväpiirtonäytöistä.
HDMI on vuonna 2003 julkaistu digitaalisen äänen ja videon
yhteisliitäntä jota käytetään pelikonsoleissa js
DVD-soittimissa näyttölaitteen kytkemiseen.
DisplayPort on 2007 julkaistu sekä digitaalisen äänen ja
kuvan yhteisliitäntä. Tavoitteena on syrjäyttää DVI ja
HDMI-liiitännät.
ViVo mahdollistaa TVn, DVD-soittimen, videonauhurin ja
pelikonsoleiden liittämisen. ViVo-liitännät yhdistetään
joskus komposiittivideoliitännän kanssa.
Video BIOS
Video BIOS (Firmware) on toiminnaltaan samankaltainen kuin
emolevyn BIOS. Näytönohjaimen BIOS hoitaa vain näyttöön ja
näytönohjaimeen liittyviä asioita. Se hallitsee
näytönohjaimen toimintoja ja antaa ohjeita tietokoneen,
ohjelmien ja näytönohjaimen välillä. Se sisältää tietoja
muistin ajastuksesta, käyttönopeuksista, jännitteistä ja
muita näytönohjaimeen liittyvää tietoa.
Näytönohjaimen
asentaminen
Näytönohjain kiinnitetään sille sopivaan väyläliittimeen
emolevyyn siten, että ulostuloliittimet tulevat näkyviin
tietokoneen takaosaan. Tarvittaessa irroita tietokoneen takaa
suojalevy kortin kohdalta. Kortti painetaan varovasti väylään
ja kiinnitetään yhdellä ruuvilla takalevyyn liittimien
vierestä. Asentamisen jälkeen pitää näytönohjaimen ajurit
asentaa tietokoneelle.
Näytöt
Tietokonenäyttö (monitori) on tietokoneen oheislaite. Se antaa
käyttäjälle visuaalista palautetta koneessa ja ohjelmissa
tapahtuvasta toiminnasta. Näytöt jaetaan tekniikan perusteella
kahteen pääluokkaan, emittoiviin eli valoa säteileviin ja
ei-emittoiviin eli valoa heijastaviin.
CTR kuvaputkinäyttö
Tämä on vanhempi tekniikka, joka on poistumassa liitteiden
näyttöjen tieltä. Kuvaputkinäyttö käyttää samaa tekniikkaa
kuin vanha televisio. Kuvaputken takaosan eletronitykki
lähettää elektronisuihkun, jota poikkeutetaan tyhjiössä
sähkö- tai magneettikentän avulla. Elekrtonisuhkun osuessa
näyttöpinnan loisteaineeseen, syntyy valopiste.
Värikuvaputkessa on kolme erillistä tykkiä, yksi jokaiselle
värille.
LCD
nestekidenäyttö
Ohuita LCD-näyttöjä on käytetty pidempään kannettavissa
tietokoneissa. Nestekidenäytön paneeli koostuu pienistä
soluista, joissa on kiteitä sisältävää nestettä. Näitä
ohjataan sähkövirralla ja kiteet reagoivat eri jännitteisiin
antamalla eri värejä. Valaistuksen hoitaa paneelin takana
oleva loisteputki. Uusissa näytöissä käytetään
LED-valaistusta ja näitä ei pidä sekoittaa LED-näyttöihin.
Nestekidenäytöt on suunniteltu aina käytettäväksi tietyllä
kuvatarkkuudella ja matalamman tarkkuuden käyttäminen tekee
kuvasta sumean.
Plasmapaneelinäyttö
Tämä on litteän näytön mahdollistava tekniikka ja tätä
käytetään suurissa näytöissä. Sadattuhannet pienet solut
sisältävät jalokaasuja ja nämä sijaitsevat kahden lasilevyn
välissä. Solun läpi johdettu sähkövirta ionisoi kaasun
plasmaksi ja alkaa säteillä ultraviolettivaloa. Se saa
fluoresoivan materiaalin näyttämään näkyvää valoa.
OLED näyttö
Tämä on perustekniikaltaan samanlainen kuin LCD-näyttö,
mutta solut tuottavat itse valoa kun siihen johdetaan
sähköä. Toiminta perustuu orgaaniseen aineeseen, joka
käyttäytyy kuin diodi. Näisä näytöistä saadaan ohuempia ja
kuluttavat virtaa vähemmin kuin LCD-näytöt. Jokaisen
pikselin valoisuutta voidaan säätää, joten kontrasti ja
värit paranevat. Heikko kohta on nykyään käyttöikä, joka on
noin 5000 tuntia. Plasma ja LCD-näyttöjen ikä on jopa
kymmenkertainen. Tekniikka kehittyy ja on jo olemassa jopa
30000 käyttötunnin kestäviä näyttöjä.
|