Laitteistotallennus
Laitteistotallentaminen tarkoittaa erilaisiin fyysisiin
laitteistoihin varmuuskopioiden tekemistä. Laitteistojen
valinta tallennusmediaksi riippuu paljolti tedostojen
määrästä, laitteistojen hinnasta, tottumuksista sekä kuinka
usein varmuuskopioita pitäisi tehdä. Laitteistokopioinneilla
on etua suurten määrien tallentamisessa. Siirtonopeudet ovat
verkkotallennusta nopeammat ja tietojen siirtoon ei kulu
paljoa aikaa. Joidenkin tallennusmuotojen kopiointiin
tarvitaan määrätynlaiset laitteistot ja niitä ei välttämättä
ole kaikilla. Siten tietojen siirto paikasta toiseen vaatii
aina koko laitteistojen siirron tai samanlaisten laitteiden
hankinnan. Laitteistotallennuksen huonoja puolia on niiden
käyttövarmuus. Laitteistojen rikkoutuessa myös tallennettu
media katoaa. Samoin jos tilat palaa tai joutuu varkauden
kohteeksi, yleensä myös tallennusmedia ja niiden tiedot
katoavat.
Optiset
levyt
Optinen levy tarkoittaa levyä jota kirjoitetaan tai luetaan
optisen valon avulla. Optisia levyjä voivat olla CD, DVD ja
BlueRay-levyt. Levyt ovat periaatteessa samalla tekniikalla
toimivia, mutta uudemmissa tekniikoissa on tiuhemmat
lukunystyrät. Binääridata on kierteellä levyn pinnassa ja
tieto luetaan laser-valon avulla ja levyn pinnasta heijastuvan
valon avulla. Kirjoitettavissa levyissä pinta on valmistettu
siten, että pintaa muokataan heijastusominaisuuksia
käsittelemällä. Näiden huono puoli on säilyvyys ja ne
vahingoittuvat helposti huonossa käsittelyssä.
Eri levytyypit tarvitsevat niille tarkoitetun soittimen.
Soittimet tarvitsevat myös sitä ohjaavan tietokoneen. Levyille
mahtuu dataa eri määrä riippuen levyn mallista ja tyypistä.
Cd-levylle saadaan yksipuolisena mahtumaan noin 700Mt ja
BlueRay-levylle neljäkerroksisena jopa 100 gigatavua dataa.
Tiedon kirjoitusnopeus optisille levyille on noin 2-9Mt/s.
Muistitikut ja -kortit
USb-tikut ja flash-kortit toimivat hyvinä tallennuspaikkoina
ja varmuuskopiointimediana helpon siirrettävyyden vuoksi.
Datatila näissä on rajallista ja tallennustila suhteellisen
kallista. Suurten datamäärien tallennukseen tämä ei sovellu
hyvin, mutta pienimuotoisten siirrettävien tietojen käyttöön
muistitikku on omiaan. Tikku tai kortti on helppo siirtää ja
se voidaan asentaa miltei mihin tahansa koneeseen nopeasti
ilman kalliita lisälaitteita. Tikkuun voidaan myös asentaa
ohjelmia joita halutaan käyttää muissa koneissa. Muist ikortit
ja tikut ovat kuitenkin helposti katoavia ja ne unohdetaan
yleensä pienuuden vuoksi koneisiin. Siksi tämän
tallennusmuodon kanssa on oltava varovaisia.
Flash-muisti toimii puolijohdetekniikalla joten se voidaan
sähköisesti muokata tai poistaa tietoja. Muisteissa ei ole
mekaanisia osia ja siksi ne eivät kulu niin nopeasti. Ne
kuitenkin kestävät vain rajatun määrän tallennuskertoja, joten
useasti tapahtuvaan tallentamiseen nämä eivät ole varmoja.
Samoin sähköpurkaukset saattavat tuhota tiedostoja. Siksi nämä
on sammutettava ennen koneesta poistoa. Muistikoot vaihtelevat
1Gt,sta 256Gt,n ja tiedonsiirtonopeus on tikulle kirjoitettuna
alle 2Mt/s. Lukunopeus on noin 2,5Mt/s.
Ulkoiset kiintolevyt
Markkinoilla on runsaasti erilaisia ulkoisia kovalevyjä. Nämä
ovat samoja kiintolevyjä kuin tietokoneisiin myytävät
laitteet, mutta ne on koteloitu erilleen ja niissä on oma
virtalähteensä. Yleisimmät ulkoisten kiintolevyjen liitännät
koneisiin ovat USB, FireWire ja eSATA. Kiintolevy tallentaa
tiedot magneettisesti jossa tiedot kirjoitetaan levylle
jonoihin ympyränmuotoisiin ratoihin.
Lukupään
liikkuva osa saa sähkösykäyksen ohittaessaan magneettisen
kohdan levyllä. Näin tieto luetaan levystä. Tallennus tapahtuu
lukupään muuttuessa magneettiseksi ja se muuttaa levyn
magneettivarauksia.
Kovalevyinä käytetään nykyään myös SSD-puolijohdelevyä. Nämä
toimivat samalla tavalla kuin muistitikkujen ja korttien
flash-muistit. Näissä ei ole mekaanista toimintaa ja tieto
varastoidaan sähkösykäyksillä jotka varastoituvat
puolijohdepiireihin. Kirjoitusnopeudet SSD-levyillä on noin
300-500Mt/s
Nauhavarmennus
Nauha-asema kirjoittaa dataa magneettinauhalle. Nauhojen hinta
verrattuna tilaan on hyvin edullinen muoto tallentaa suurta
määrää tietoa ja dataa. Nauhavarmennus on kuitenkin teknistä,
joten nauhojen kuluminenkin on nopeaa. Siksi nauhatallennusta
käytetään vain tilanteissa joissa suurta määrää tietoa
kopioidaan vain harvoin. Näitä ovat esimerkiksi arkistojen
varmennusta. Nauhat vativat myös oikeanlaista varastointia ja
jopa liiallinen kosteus tai väärä lämpötila saattavat rikkoa
nauhoja.
Nauhan
ongelma on tietojen peräkkäinen tallennus. Tietoa ei voida
nopeasti etsiä vaan koko nauha on kelattava läpi, jotta oikea
tieto löytyisi. Siksi tämä on enemmän suurten tietomäärien
varmuuskopiointitapa. Tallennus on kuitenkin nopeaa ja jotkut
laitteet yltävät jopa 80Mt/s tiedosnsiirtonopeuteen. Tämä
vastaa jopa kiintolevyjen tiedosnsiirtonopeutta. Nauhojen
tallennuskapasiteetit vaihtelevat muutamasta megatavusta aina
800Gt asti. Nauhatallennuslaitteistoja voidaan myös
automatisoida ottamaan tallennuksia automaattisesti.
Palvelintallennus ja tietokoneet
Palvelimena toimivat tietokoneet voivat sisältää
tallennustilaa. Suurilla yrityksillä ja järjestöillä sekä
paljon tallennustilaa tarvitsevilla yhteisöillä on käytössään
palvelimet joiden käyttötarkoitus on tiedostojen
tallentaminen. Näissä puhutaan myös tiedostopalvelimista.
Uudempaa tekniikkaa on erilaiset NAS-tallentimet eli
verkkotallennustilat. Nämä ovat kuin palvelimien ja ulkoisten
kiintolevyjen välimuoto. Verkkotallennusjärjestelmässä on
useita kiintolevyjä, mutta niillä on oma palvelinohjelma joka
ohjaa tallentamista ja lukua.
Pienemmät yritykset ja kotitoimistot käyttävät myös toisia
tietokoneita varatallennuspaikkana. Näihin on helppoa ja
edullista ostaa uusia kiintolevyjä ja tallennus näihin on
verkon avulla helppoa. Tietokoneeksi käy vanhempikin
tietokone, jos sen tehtävänä on vain tietojen varastointi.
Tiedostojen siirtonopeuden määrää tällöin verkon nopeus ja
kiintolevyjen kirjoitussnopeus. |