Laitteistotallennus

Laitteistotallentaminen tarkoittaa erilaisiin fyysisiin laitteistoihin varmuuskopioiden tekemistä. Laitteistojen valinta tallennusmediaksi riippuu paljolti tedostojen määrästä, laitteistojen hinnasta, tottumuksista sekä kuinka usein varmuuskopioita pitäisi tehdä. Laitteistokopioinneilla on etua suurten määrien tallentamisessa. Siirtonopeudet ovat verkkotallennusta nopeammat ja tietojen siirtoon ei kulu paljoa aikaa. Joidenkin tallennusmuotojen kopiointiin tarvitaan määrätynlaiset laitteistot ja niitä ei välttämättä ole kaikilla. Siten tietojen siirto paikasta toiseen vaatii aina koko laitteistojen siirron tai samanlaisten laitteiden hankinnan. Laitteistotallennuksen huonoja puolia on niiden käyttövarmuus. Laitteistojen rikkoutuessa myös tallennettu media katoaa. Samoin jos tilat palaa tai joutuu varkauden kohteeksi, yleensä myös tallennusmedia ja niiden tiedot katoavat.

Optiset levyt
Optinen levy tarkoittaa levyä jota kirjoitetaan tai luetaan optisen valon avulla. Optisia levyjä voivat olla CD, DVD ja BlueRay-levyt. Levyt ovat periaatteessa samalla tekniikalla toimivia, mutta uudemmissa tekniikoissa on tiuhemmat lukunystyrät. Binääridata on kierteellä levyn pinnassa ja tieto luetaan laser-valon avulla ja levyn pinnasta heijastuvan valon avulla. Kirjoitettavissa levyissä pinta on valmistettu siten, että pintaa muokataan heijastusominaisuuksia käsittelemällä. Näiden huono puoli on säilyvyys ja ne vahingoittuvat helposti huonossa käsittelyssä. 

Eri levytyypit tarvitsevat niille tarkoitetun soittimen. Soittimet tarvitsevat myös sitä ohjaavan tietokoneen. Levyille mahtuu dataa eri määrä riippuen levyn mallista ja tyypistä. Cd-levylle saadaan yksipuolisena mahtumaan noin 700Mt ja BlueRay-levylle neljäkerroksisena jopa 100 gigatavua dataa. Tiedon kirjoitusnopeus optisille levyille on noin 2-9Mt/s.

Muistitikut ja -kortit
USb-tikut ja flash-kortit toimivat hyvinä tallennuspaikkoina ja varmuuskopiointimediana helpon siirrettävyyden vuoksi. Datatila näissä on rajallista ja tallennustila suhteellisen kallista. Suurten datamäärien tallennukseen tämä ei sovellu hyvin, mutta pienimuotoisten siirrettävien tietojen käyttöön muistitikku on omiaan. Tikku tai kortti on helppo siirtää ja se voidaan asentaa miltei mihin tahansa koneeseen nopeasti ilman kalliita lisälaitteita. Tikkuun voidaan myös asentaa ohjelmia joita halutaan käyttää muissa koneissa. Muistikortit ja tikut ovat kuitenkin helposti katoavia ja ne unohdetaan yleensä pienuuden vuoksi koneisiin. Siksi tämän tallennusmuodon kanssa on oltava varovaisia.

Flash-muisti toimii puolijohdetekniikalla joten se voidaan sähköisesti muokata tai poistaa tietoja. Muisteissa ei ole mekaanisia osia ja siksi ne eivät kulu niin nopeasti. Ne kuitenkin kestävät vain rajatun määrän tallennuskertoja, joten useasti tapahtuvaan tallentamiseen nämä eivät ole varmoja. Samoin sähköpurkaukset saattavat tuhota tiedostoja. Siksi nämä on sammutettava ennen koneesta poistoa. Muistikoot vaihtelevat 1Gt,sta 256Gt,n ja tiedonsiirtonopeus on tikulle kirjoitettuna alle 2Mt/s. Lukunopeus on noin 2,5Mt/s.

Ulkoiset kiintolevyt
Markkinoilla on runsaasti erilaisia ulkoisia kovalevyjä. Nämä ovat samoja kiintolevyjä kuin tietokoneisiin myytävät laitteet, mutta ne on koteloitu erilleen ja niissä on oma virtalähteensä. Yleisimmät ulkoisten kiintolevyjen liitännät koneisiin ovat USB, FireWire ja eSATA. Kiintolevy tallentaa tiedot magneettisesti jossa tiedot kirjoitetaan levylle jonoihin ympyränmuotoisiin ratoihin. Lukupään liikkuva osa saa sähkösykäyksen ohittaessaan magneettisen kohdan levyllä. Näin tieto luetaan levystä. Tallennus tapahtuu lukupään muuttuessa magneettiseksi ja se muuttaa levyn magneettivarauksia.

Kovalevyinä käytetään nykyään myös SSD-puolijohdelevyä. Nämä toimivat samalla tavalla kuin muistitikkujen ja korttien flash-muistit. Näissä ei ole mekaanista toimintaa ja tieto varastoidaan sähkösykäyksillä jotka varastoituvat puolijohdepiireihin. Kirjoitusnopeudet SSD-levyillä on noin 300-500Mt/s

Nauhavarmennus
Nauha-asema kirjoittaa dataa magneettinauhalle. Nauhojen hinta verrattuna tilaan on hyvin edullinen muoto tallentaa suurta määrää tietoa ja dataa. Nauhavarmennus on kuitenkin teknistä, joten nauhojen kuluminenkin on nopeaa. Siksi nauhatallennusta käytetään vain tilanteissa joissa suurta määrää tietoa kopioidaan vain harvoin. Näitä ovat esimerkiksi arkistojen varmennusta. Nauhat vativat myös oikeanlaista varastointia ja jopa liiallinen kosteus tai väärä lämpötila saattavat rikkoa nauhoja.

Nauhan ongelma on tietojen peräkkäinen tallennus. Tietoa ei voida nopeasti etsiä vaan koko nauha on kelattava läpi, jotta oikea tieto löytyisi. Siksi tämä on enemmän suurten tietomäärien varmuuskopiointitapa. Tallennus on kuitenkin nopeaa ja jotkut laitteet yltävät jopa 80Mt/s tiedosnsiirtonopeuteen. Tämä vastaa jopa kiintolevyjen tiedosnsiirtonopeutta. Nauhojen tallennuskapasiteetit vaihtelevat muutamasta megatavusta aina 800Gt asti. Nauhatallennuslaitteistoja voidaan myös automatisoida ottamaan tallennuksia automaattisesti.

Palvelintallennus ja tietokoneet
Palvelimena toimivat tietokoneet voivat sisältää tallennustilaa. Suurilla yrityksillä ja järjestöillä sekä paljon tallennustilaa tarvitsevilla yhteisöillä on käytössään palvelimet joiden käyttötarkoitus on tiedostojen tallentaminen. Näissä puhutaan myös tiedostopalvelimista. Uudempaa tekniikkaa on erilaiset NAS-tallentimet eli verkkotallennustilat. Nämä ovat kuin palvelimien ja ulkoisten kiintolevyjen välimuoto. Verkkotallennusjärjestelmässä on useita kiintolevyjä, mutta niillä on oma palvelinohjelma joka ohjaa tallentamista ja lukua.

Pienemmät yritykset ja kotitoimistot käyttävät myös toisia tietokoneita varatallennuspaikkana. Näihin on helppoa ja edullista ostaa uusia kiintolevyjä ja tallennus näihin on verkon avulla helppoa. Tietokoneeksi käy vanhempikin tietokone, jos sen tehtävänä on vain tietojen varastointi. Tiedostojen siirtonopeuden määrää tällöin verkon nopeus ja kiintolevyjen kirjoitussnopeus.